Kategoria(t): Uncategorized
Koetilan kesä on alkanut. Kahdesta viime vuodesta viisastuneena päätin, että tänä vuonna en esikasvata itse siemenistä kymmentä eri vihannesta. Se on nimittäin tarkoittanut, että kodissa olohuone ja keittiö, ja yleensä myös mökin veranta on viikkokausia täynnä erikokoista turve- ja muoviruukkua. Niitä sitten kastellaan ja roudataan mökin ja kodin väliä. Joskus on ollut vaikea muistaa missä purkissa on mitäkin kasvia. (Joo joo olen merkannut lapuilla…) Puutarhastressi on meinannut iskeä ennen kuin yhtäkään kasvia on maassa. Kaiken lisäksi viime vuonna esikasvattamani kesäkurpitsantaimet jäivät mökin pihaan ulos juuri siksi viikoksi kuin oli kovat hallat, joten good bye kesäkurpitsasato.
Tänä vuonna oli tarkoitus ostaa vain taimia, ja niitäkin VAIN muutama, eikä kymmeniä. No, tilanne ei ole vielä täysin riistäytynyt käsistä, vaikka puurtarhaliikkeessä olikin kovin helppo nakella ostoskoriin erilaisia siemenpusseja. Nyt – toukokuun viimeisenä viikonloppuna – olen päässyt niin pitkälle, että mökin kasvimaalle on istutettu kesäkurpitsan ja salkopavun taimet (molemmat itse esikasvatettu siemenistä), surkean näköiset pitkiksi venähtäneet ja rihmanohuet itse esikasvatetut parsakaalin taimet, sekä kylvetty jo pari viikkoa sitten punajuurta, papua, parsakaalia, rucolaa, salaattia, ja kehäkukkaa. Kylvöistä on osin jo jotain pientä sirkkalehteä näkyvissä vaikka alkutoukokuun trooppisen leyhähdyksen ohimeno onkin hidastanut hyvin alkanutta starttia. So far so good!
Nyt on kuunneltava säätiedotuksia hallan varalta, ja kiidettävä heti paikalla harsottamaan kasvimaa, jos halla uhkaa. Viime vuoden turha työ otti päähän kun halla vei sadon. Tai no, potentiaalisen sadon… ja homma oli tehtävä uusiksi. Lisäksi olisi vielä tarkoitus, kunhan ehdin ostaa pari tomaatintainta, ehkä laittaa maahan vielä siemenperunoita ja sipulia. Ja kenties porkkanaa ja maissia? Ja yrtitkin pitäisi jossakin purkissa kasvattaa. Tässä sitä taas ollaan!
Maissista puheenollen, olen parina vuonna sitä kasvattanut itsekylvetyistä siemenistä ja taimista. Kumpanakin kesänä olen jännittänyt loppukiriä: jatkuuko kesä syyskuulle, jotta maissit ehtivät kypsyä. Olen onnistunut syömään muutaman itse kasvatetun maissin, mutta osa on jäänyt puoliraaoiksi. Ehkä tänä vuonna, ostotaimista?
Kasvimaan pidossa mökillä on ongelmana se, että kesä ja kesälomat ovat Suomessa väärässä kohdassa. Silloin kun itse viettää mökillä eniten aikaa, eli heinäkuussa, ei sato ole valmis. Paitsi ehkä vähän salaattia ja jotain minipunajuuria. No ehkä jotain kypsiä marjoja voi puskista löytää. Elokuussa sato alkaa valmistua, mutta itse on jo töissä. Joten käytännössä satoa on kannettava kaupunkiin kilokaupalla, ja yritettävä ehtiä syömään viisikymmentä kesäkurpitsaa, kolmekymmentä punajuurta, kapallisia perunoita, kasseittain salaattia, puhumattakaan metsän ja oman puutarhan marjoista, jotka pitää ehtiä poimia, ja syödä. Kotitarveviljelijät tuntevat kesäkurpitsadilemman. Kun sato alkaa valmistua, kurpitsaa pukkaa niin maan perusteelisesti. Sitten valmistetaan kesäkurpitsaa uunissa, keittona, muhennoksena, laitetaan kakkuihin (ihan totta!), salaattiin… Onkohan kukaan tehnyt kirjaa nimeltä ‘1100 ohjetta kesäkurpitsan viljelijöille’?
Oman kasvimaan tuotteiden syöminen tuo ihanan tyydytyksen tunteen. Olen itse pääsääntöisesti yksinkertaisen murkinan ystävä. Keitetyt vihannekset, ruohosipulia leivän päällä, itse löytämiään sieniä, niin maukasta! Lisätyydytystä tuo se, että ruoka ei maksa mitään. Tai siis jos ei lasketa työtunteja, siemeniä, multaa, työkaluja… Siltikin, yksinkertainen, vaikkakin erinomainen ruoka, ei itsetuotettuna paljoa maksa.
Puutarhanhoito on hauskaa puuhaa. Jos pystyy jättämään mahdolliset stressin aiheuttajat syrjään – itääkö, lähteekö kasvamaan, tuleeko halla, onko kasteltu, entä lannoitus, rikkaruohot pois, mikä kasvi sopii minkäkin viereen, entä komposti jne – , se on erittäin rentouttavaa puuhaa. Ajatelkaa nyt, näpertely ja värkkäily kasvimaalla kesätuulessa. Vähintäänkin siinä oppii arvostamaan ruokaa ja ruoantuottamista. Voi myös säästää selvää rahaa. Ja ennen kaikkea, saa syödä hyvää kotimaista ja takuutuoretta ruokaa.
PS. Huom. Kuva ei esitä kasvimaata tämän hetkisessä tilassaan.
1 kommentti toistaiseksi
Jätä kommentti
Käsillä tekeminen on ihanaa, kuin myös oman ruuan hankkiminen! Jos haluaa olla onnellinen koko elämän, hankkii puutarhan sanoi kiinalainen. Hauskaa kesää
kommentti Kirjoittanut Miia kesäkuu 2, 2010 @ 9:48 am